En tottunut päiviin tuulisiin
aina etsin lempeää rantaa
en sinua löydä luulin niin
mietin mitä huominen antaa

Kun melkein jo väsyin etsimään
sinut siihen kohtalo toikin
nyt elämän toisin silmin nään
miten kaikki muuttua voikin

Kuiskaan sen hiljaa sulle, rakkaalle,
kaivatulle..

"Jos minut kesyttäisit ja luokseni jäisit
sinua rutistaisin ja nauramaan saisin
kertoisi salaisuudet sulle suu
näkisit enemmän kuin kukaan muu
jos minut kesyttäisit....
ja luokseni jäisit..."

Sen sylissäs suostun myöntämään
kauan teitä outoja kuljin
pois toisia opin työntämään
onnen elämästäni suljin

Nyt siruihin pieniin piiloutuu
kaikki meidän tärkeimmät hetket
kun tervehtii meitä yössä kuu
tiedän tähän päättyvät retket

Kuiskaan sen hiljaa sulle,
rakkaalle, kaivatulle..

"Jos minut kesyttäisit..luokseni jäisit"
Jos minut kesyttäisit..luokseni jäisit"

jos minut kesyttäisit...
ja luokseni jäisit..

CHARLES PLOGMAN